sealskinz panoraama

Uudet kestävyyslajit kokeilussa osa 3: seikkailu-urheilu

Topi ja Ansku pyörän päällä. Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Topi ja Ansku pyörän päällä. Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Tässä juttusarjassa Kestävyysurheilu.fi tutustuu uusiin kestävyyslajeihin kuten rogainingiin, extremeruniin, seikkailu-urheiluun ja maastotriathloniin.

Sarjan kolmannessa osassa testissä on seikkailu-urheilu. Juttusarjan ideana on valottaa uusien kestävyyslajien luonnetta niitä ensi kertaa testaavien rämäpäiden näkövinkkelistä. Tarkoitus on myös kannustaa lukijoita osallistumaan vastaaviin tapahtumiin ja välttämään aloittelijoiden virheet. Tulosluettelon kärjestä joukkueen tunnistaa nimeltä kestävyysurheilu.fi. Juttusarjan kirjoittajina ja samalla testaajina toimivat suunnistustaustan omaavat Ansku Asikainen ja Topi Anjala.

Rogainingin ja extremerunin jälkeen Kestävyysurheilun testiryhmällä oli vuorossa Joensuussa 6.6. järjestettävä Ursak-seikkailukilpailu. Tapahtuman järjestämisestä vastasi Karelian seikkailu-urheilijat, joka on yksi harvoista suomalaisista seikkailu-urheiluun erikoistuneista urheiluseuroista. Seikkailu-urheilussa edetään omin lihasvoimin eri lajeja yhdistellen. Tyypillisimmät seikkailu-urheiluun liittyvät lajit ovat juoksu, pyöräily ja melonta. Myös uimapatjailu, rullaluistelu, kiipeily ja erilaiset yllätystehtävät kuuluvat lajiin. Kaikissa seikkailu-urheiluun liittyvissä lajeissa joukkue vastaa itse suunnistuksesta rastipisteeltä toiselle. Eli jonkun joukkueen jäsenen on suunnistettava koko kilpailun ajan. Joukkueeseen kuuluu vähintään kaksi kilpailijaa.

Varusteita tarvitaan

Ursak-seikkailukilpailussa oli valittavina kolme sarjaa: Extreme (24h), Challenge(12h) ja Kunto. Kestävyysurheilun sarjaksi valikoitui eniten ilmoittautumisia kerännyt Challenge -sarja, johon otti osaa kolmisenkymmentä joukkuetta. Kymmenen päivää ennen tapahtumaa kaikille joukkueille jaettiin kapteenikirje, josta selvisivät kilpailukeskuksen sijainti, kilpailuohjeet, kilpailulajit ja niissä tarvittavat varusteet sekä muut mukana kuljetettavat pakolliset varusteet. Ensikertalaisen silmin varusteiden ja säätämisen määrä vaikutti hurjalta. Anskulta iso osa tärkeimmistä välineistä löytyi jo valmiina, mutta Topilta puuttuivat muun muassa maastopyörä ja rullaluistimet. Kanootti saatiin onneksi vuokrattua järjestäjiltä ja kaikki muukin välineistö kuten karttatelineet maastopyörään ja uimapatjat vesistön ylityksiin lopulta lainattua avuliailta ystäviltä. Hifistely välineillä meni jopa niin pitkälle, että viritimme maastopyöriin "flexin" eli hinausköyden, jonka avulla joukkutoveria pystyi kiskomaan mukana.

Suunnistusta ja uimapatjoja

Noin viikon kestäneen varusterumban jälkeen koitti lopulta kisapäivä. Kisa-aamuna kaikki viikon varrella haalittu tavara piti vielä lajitella kolmeen eri varustelaatikkoon, jotka järjestäjä sitten kuljetti oikeille pit-stopeille reitin varrelle. Maastopyörät oli kuljetettu jo edellisiltana Kontiolahden ampumahiihtostadionille. Startti tapahtuisi klo 9.00 Joensuun keskustasta Pielisjoen varrelta ja ennen tätä meille jaettiin kuusi erillistä karttaa, joihin päivän epistola, eli reilut 120km, oli merkitty laji lajilta. Ensimmäisenä oli vuorossa tunnin mittainen suunnistusprologi Joensuun keskustassa, johon kuului Pielisjoen ylittäminen uimapatjoilla kahteen kertaan. Kilpailu lähti hyvin käyntiin reitin kierrellessä Ilosaaren ja Kuhasalon kautta takaisin keskustaan. Uimapatjaylitykset olivat prologin hauskin kohta, joihin pientä lisäjännitystä toi Pielisjoen virtaus. Seltivimme ensimmäisen etapin lähes ohjeajassa ja mikä tärkeintä kuivina.

ursak10Rastit löytyivät myös sillan alta. Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Toisena etappina oli 20km suunnistus, joka lähti etenemään Joensuun keskustasta Noljakan kautta kohti Puntarikoskea. Suunnistus sujui hyvin ja tällä kertaa olimme lukeneet rastimääritteet huolellisesti, joten jopa siltojen alle piilotetut rastit löytyivät ilman ärräpäitä. Pientä haastetta matkan varrelle aiheutti Topin alusasuksi valitsema triathlonpuku, joka piti käytännössä riisua kokonaan, mikäli halusi tyhjentää tankit. Päivän ensimmäinen quest, eli yllätystehtävä, sijaitsi suunnistuksen puolivälissä Lehmossa vanhan viljasiilon luona. Toisen kilpailijoista piti laskeutua köysillä alas arviolta noin 30m korkean viljasiilon huipulta. Päivän onnekas oli Topi, jolle tehtävä antoi päivän tähän mennessä parhaat adrenaliiniannokset.

Hyppy kanavaan

Laskeutumisen jälkeen suunnistus jatkui Höytiäisen kanavaa myötäillen kohti Puntarikoskea. Muut Challenge-sarjan joukkeet hiihtäjä Kari Variksen ja salibandyvalmentaja Petri Kettusen tiimejä lukuun ottamatta olivat niukasti takanamme. Ennalta rastimääritetteitä lukiessamme ihmettelimme, miksi yksittäisen kalliojyrkännerastin kuvauksessa luki "rasti sijaitsee noin 3m vedenpinnan yläpuolella". Tämä selvisi, kun rastin löydettyämme sieltä löytyi yllätystehtävä, jossa toisen parista piti hypätä kalliojyrkänteeltä alas kanavaan. Päivän onnekas oli jälleen Topi. Muutaman turvallisuuteen liittyvän sanaparin vaihtamisen jälkeen hyppy onnistui mallikaasti, eikä kanavasta löytynyt uppotukkeja. Todellisuudessa järjestäjät olivat tarkastaneet paikan hypylle soveltuvaksi.

ursak11Topi hyppää. Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Suunnistusetapin loppupuolella onnistuimme kasvattamaan vielä eroa takana tuleviin joukkueisiin ja seuraavana oli vuorossa 16km rullaluisteluosuus Puntarikoskelta Kontiolahden ampuhiihtostadionille. Ansku oli hankkinut tätä varten tuliterät rullaluistimet 100mm renkailla Topin turvautuessa 40mm lainarenkaisiin. Rullaluistimet jalkaan saatuamme lähdimme etenemään tasaista vauhtia sauvoja apuna käyttäen. Sauvojen ja kartan samanaikainen käsittely olisi vaatinut vielä kolmannen käden, ja Topi onnistuikin tiputtamaan reittikartat alkumatkasta. Refleksinomainen hockey-jarrutus ei ollut hyvä idea ja rusketusrajojen lisäksi rullaluisteluosuudelta tarttui mukaan myös asfaltti-ihottumaa.

ursak17Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Sakkoja

Ampumahiihtostadionilla odotti päivän toinen quest, joka oli ampumahiihtoviesti rullaluistimilla. Lyhyt lenkki asfaltoitua baanaa ja sitten ampuradalle molemmat vuorollaan. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin ampunut pienoiskiväärillä, joten siihen nähden kolmee osumaa viidestä oli hyvä suoritus molemmilta. Ajallisesti kilpailua oli kestänyt tässä vaiheessa vajaat viisi tuntia.

Seuraava etappina oli viivapyöräsuunnistus. Kiireen tuntu alkoi hiipiä meidän molempien mieliin, kun takaa tulleet joukkueet kasaantuivat ampumahiihtostadionille. Ansku nappasi nopeasti kartan järjestäjiltä ja Topi kiinnitti sen samantien pyörätelineeseen ja aloitti suunnistamisen viivaa seuraten. Pyöräsuunnistuksen haastavuus kävi heti selväksi: tärisevää ja pikkutarkkaa karttaa oli todella vaikea lukea vauhdissa. Kasarmialueelle suunniteltu kiemurteleva rata oli myös varsin vaativa. Noin tunnin intensiivisen suunnistuksen jälkeen saavuimme viivasuunnistuksen maaliin, jossa odotti päivän suurin yllätys. Puuhun kiinnitetyssä kartassa näkyi neljä kuvaa reitin varrella nähdyistä rakennuksista, joiden takaa olisi löytynyt leimattavat rastit. Hetken aikaa ihmeteltyämme löysimme samat kuvat ja ohjeet viivasuunnistukseen myös omasta kartastamme, joita kumpikaan meistä ei ollut huomannut lainkaan. Oma moka turhautti valtavasti, mutta päätimme jatkaa eteenpäin kuitaten sakot maalissa.

Lyhennettyä melontaa ja maastopyöräilyä flexillä

Matka jatkui noin 25km mittaisella pyöräilyosuudella kohti melontaa. Peruskartan epätarkkuus ja kehon vallannut väsymys alkoivat aiheuttaa pieniä virheitä. Myös jatkuva keskittyminen suunnistamiseen alkoi tuntua Topista kuluttavalta. Vältimme kuitenkin suurimmat virheet ja saavuimme melontaosuudelle joskus kahdeksannen tunnin kieppeillä. Tässä kohtaa kaikki kilpailijat olivat jo jäljessä järjestäjien aikataulusta, joten melontaa lyhennettiin alkuperäisestä yhdeksästä kilometristä kuuteen. Olimme harjoitelleet melontaa kerran ennen kilpailua ja se sujuikin tyydyttävän hyvin noin 11min/km vauhdilla. Melonnan jälkeen oli vuorossa enää viimeinen 33km mittainen pyöräilyosuus, joka oli suurimmalta osin teknisiä polkuja läpi Taivaanpankon kankaiden kohti Joensuuta. Tiepätkillä ja ylämäissä käytimme välillä flexiä tasaamaan vauhtieroja. Maalia lähestyessämme Anskussa tuntuikin olevan enemmän virtaa ja kilpailuhenkisyyttä jäljellä kuin Topissa, jolla oli jo päällimmäisenä mielessä jääkapissa odottavat palautusjuomat.

Anskun paikallistuntemusta hyödyntäen napsimme viimeiset rastit Joensuun keskustan tuntumasta ja saavuimme maaliin lähes 11h kestäneen suorituksen jälkeen varsin väsyneinä. Ajassa jäimme Challenge-sarjan nopeimmille Kari Varikselle ja Olli-Pekka Tolvaselle noin puolitoista tuntia ollen sekaparisarjan ylivoimaisesti nopeimpia. Leimaamattomien rastien sakkominuutit jäivät vielä järjestäjien päätettäväksi, mutta tuloksen sijaan aamusta iltaan kestänyt seikkailukokemus oli päivän paras palkinto. Extreme-sarjan Tuomas Sovijärveä lainaten "olisihan sitä voinut jäädä kotiin sohvalle syömään sipsejäkin".

Seikkailukilpailun muistilista:
• Varaa riittävästi aikaa välineiden hankkimiseen ja säätämiseen.
• Älä kiirehdi vaihdoissa ja lue mahdolliset lisäohjeet tarkasti.
• Tankkaa energiaa tasaisesti läpi kilpailun.
• Lähde matkaan ennakkoluulottomalla ja kärsivällisellä asenteella.

-Topi Anjala & Ansku Asikainen

Premiumsport.fi

JÄMI147

inov 8 alapanoraama