Triac Carbon Skate 550x90

Eveliina Piipon mutkikas ja opettavainen tie junnusta maajoukkuetasolle

Eveliina Piippo kertoi ajatuksiaan hiihtoharjoittelusta Vuokatti Ski Team Campilla. Kuva: Heidi Lehikoinen

Eveliina Piippo kertoi ajatuksiaan hiihtoharjoittelusta Vuokatti Ski Team Campilla. Kuva: Heidi Lehikoinen

Vuokatti Ski Team Campin osallistujat ovat perinteisesti päässeet nauttimaan huippu-urheilijan luennosta, jonka tällä leirillä tarjosi Vuokatti Ski Team Kainuun hiihtäjä Eveliina Piippo.

Reilut 70 leiriläistä sekä muut kuulijat saivat kaunistelemattoman, mutta humoristisen katsauksen siitä, miten pirkkalalaistytöstä on tullut maajoukkuehiihtäjä.

Piippo on viime vuosina alkanut tehdä töitä nopeuden, voiman ja perinteisen hiihtonsa kehittämiseksi. Omat vahvuudet ovat olleet vapaassa ja kestävyydessä.

– Nopeutta olisi pitänyt enemmän tehdä siitä huolimatta, etten siitä tykännyt. Hiihdin kilpailuja perinteisellä, mutta kun sukset lipsuivat kisoissa ja lipsuivat myös harjoituksissa, joten ei minua kiinnostanut ottaa niitä. Sen takia olen todennäköisesti vapaan hiihtäjä, sitä tuli paljon enemmän tuossa iässä ja myöhemminkin. Huomasin, että pärjään vapaalla, joten en halunnut tehdä sitä missä olin huonompi, Piippo sanoo.

Perhe on aina ollut Piipolle tärkeä tuki.

– Olisin halunnut suunnistuksen lopettaa aikaisemmin, samoin jalkapallon, mutta äiti ja isä painostivat siihen monipuolisuuteen. Olen kiitollinen siitä, että vielä 15-vuotiaana piti olla kymmeneltä sängyssä ja kotona sai monipuolista ruokaa. Koulun ja harjoittelun ulkopuolinen elämä tuki urheilua.

PiippoEveliina2HeidiLehikoinenKuva: Heidi Lehikoinen

Vielä yläasteikäisenä Piippo ei varsinaisesti nauttinut harjoittelusta, mutta kilpailuissa hän viihtyi.

– Kilpailemista pidän tosi hyvänä. On tullut sitä kovaa tekemistä, mikä on osittain syynä siihen mukavaan hapenottokykyyn. Tuli pitkään juostua 1000 metrin kisoja. Suunnistuksessa tuli pari kertaa vähintään vk-suoritus. Suunnistukseni oli sitä, että otin kartan käteen, juoksin 1000 metriä, olin eksyksissä ja katoin vähän karttaa ja juoksin taas. Se on kuormittanut kestävyyspuolta. Kilpaileminen oli hauskaa. Jos kotona olisi lipsuttu, moni olisi jäänyt käymättä jännityksen takia, Piippo sanoi viitaten vanhempiensa aktiivisuuteen.

Hän oli myös innokas hyötyliikkuja, sillä 10 kilometrin koulumatka taittui keväisin ja syksyisin enimmäkseen pyörällä. Lisäksi pihaleikkejä tuli paljon, eli liikunnallista pohjaa oli paljon enemmän kuin varsinaista harjoittelua.

– 15-vuotiaasta eteenpäin alkoi siirtyä hiihdon ehdoilla harjoitteluun. Sykemittarin sain 15-vuotiaana. Aika kovilla tehoalueilla on tullut tehtyä, vaikka harjoittelu on ollut vähäistä. Kevyttä treeniä on tullut seuran treeneistä, jos siellä on ollut juttelukaveri tai niistä pihaleikeistä.

PiippoEveliina3HeidiLehikoinenKuva: Heidi Lehikoinen

Kun seurakaverit valitsivat suunnistuksen ja yksi jalkapallon, leirit tarjosivat Piipolle tärkeää porukassa tekemistä ja samanhenkistä seuraa. Ne olivat tärkeitä muutenkin.

– Leirit olivat sellaisia, että ne ruokkivat motivaatiota. Kun ei ollut valmentajaa tuolloin, leirit auttoivat paljon. Hopeasompa-leireillä tutustuin IK Kronanin tyttöihin ja pääsin niiden kanssa muutamille FSS:n leirille. Ne leirit olivat sellaisia, että ne antoivat paljon vinkkejä kotona tekemiseen, Piippo muistelee.

Kun porukkaa ei enää yläasteaikana ollut, yksin lenkille lähtö tuntui ajoittain pakkopullalta.

– Olin tosi laiska lähtemään yksin lenkille. Olisin kaivannut sitä sosiaalista tukea

Hän sai 15-vuotiaana ensimmäisen valmentajansa Eero Kaikkosen. Vähitellen Piippo rakastui kilpailemisen lisäksi myös harjoitteluun. Ensimmäinen Hopeasompa-mitali kasvatti nälkää ja auttoi tajuamaan, että unelman toteuttaminen on mahdollista, mutta töitä se vaatii.

PiippoEveliina5HeidiLehikoinenKuva: Heidi Lehikoinen

– Oli ihan uskomatonta, kuinka paljon nautin siitä, kun aloin harjoitella. Tasohan nousi aika nopeasti. Oli oikeastaan yllättävän tärkeää, että pystyin voittamaan. Se muutti ajatusmaailmaa. Kun alkoi oikeasti uskoa omaan tekemiseen ja uskoa, että voi tullakin jotain.

Kaikkonen valmensi ”venäläistyylisesti” yhden vuoden. Kestävyyspainotteinen harjoittelu toi paljon hyvääkin, mutta heikkouksien kehittäminen jäi pois. Kun valmennusvastuu siirtyi Ville Oksaselle, harjoitteluun tuli erilaista ajatusta ja heikkouksia alettiin kehittää. Piippo muutti Vuokattiin toiseksi lukiovuodeksi, kun normaalilukio Tampereella ja harjoittelu siihen yhdistettynä oli liian uuvuttava yhdistelmä.

– Vuokattiin muutto on ollut älyttömän tärkeä steppi. Se yhteenkuuluvuus mitä ei ollut Tampereella, täällä sen tunsi. Kun täällä vaan elettiin sitä hiihtoa. Toivon, että olisin tullut tänne heti ensimmäiselle vuodelle.

Piippo on saanut Vuokatissa ja Hiihtoliiton valmennusryhmissä ympärilleen ihmisiä, jotka haluavat auttaa häntä kohti huippua. Hän on oppinut vähitellen luottamaan tukiverkostoonsa.

– Luottamus tukiverkostoon on sellainen minkä kanssa kamppailen edelleen. Ne yrittävät saada kehittymään nopeammin. Olen lähtenyt salaa juoksemaan, se on kostautunut. Olen alkanut ymmärtää, että ihmiset ympärillä neuvovat siksi, että pääsisin mahdollisimman nopeasti tavoitteisiini, ei siksi, että he haluaisivat ärsyttää minua ja siksi jarrutella.

PiippoEveliina4HeidiLehikoinenKuva: Heidi Lehikoinen

Piippo on puhunut ja kirjoittanut avoimesti syömishäiriöstään. Ravintoasioita hän ei luennollaan suuremmin sivunnut, mutta jotain hän halusi aiheesta sanoa:

– Sen sanon, että olisin toivonut, että joku olisi minulle tullut sanomaan silloin kun olin 13-vuotias, että mitä se tekee, jos sitä ravintoa ei ole tarpeeksi ja miksi on hyvä, että sitä rasvaa on vähän enemmän kropassa. Tässä on ehkä suurin vastuu valmentajilla. Ei sanota niille 13-vuotiaille tytöille, että huipulla pitäisi olla rasvaprosentti jotain, vaan puhuttaisiin siitä, kuinka tärkeää energian saanti on ja että sitä on tarpeeksi ja mieluummin liikaa kuin liian vähän. Aikuisena voi ottaa hyödyn siitä, että alkaa viilata jotain ravintojuttuja. Haluan kaikille viestiä, että syökää tarpeeksi! Ei haittaa, että oikean ruoan jälkeen ottaa jotain makeaa, Piippo sanoo asian, jonka toivottavasti kaikki nuoret hiihtäjät ja nuorten valmentajat sisäistävät.

”Ajattelin, etten ikinä pysty vetämään viittä leukaa”

Lopuksi Piippo kertoi vielä lukuja: ysiluokalla harjoittelua tuli noin 300 tuntia vuodessa, seuraavana vuonna 500 ja lopulta 700, jonka kieppeillä määrät yhä pyörivät.

– Optimaalinen tie olisi varmasti se, että olisi tullut lisättyä 50 tuntia kauteen. Tuli sitä hyötyliikuntaa, mutta olisi voinut olla maltillisempi.

Hän esitteli myös hieman tuloksiaan.

– Ajattelin, etten ikinä pysty vetämään viittä leukaa, mutta ne ovat lähteneet kehittymään, Piippo kertoo leuanvetolukujaan näyttäessään.

VuokattiSkiTeamCampHeidiLehikoinenKuva: Heidi Lehikoinen

Hän kertoi myös Vuokatinvaaran testijuoksun aikojaan muutamalta vuodelta, koska niihin liittyy myös tärkeä oppi:

– Suhtautuminen testaamiseen pitää olla oikeanlainen. Se, miten juokset testijuoksun syksyllä, ei kerro sitä, miten hiihdät talvella. Olen kuitenkin voittanut nuorten SM-mitalin kaikkina vuosina, vaikka testijuoksuaika on heitellyt aika paljon.

Lopuksi Piippo kannustaa nuoria hiihtäjiä uskomaan itseensä ja omaan taustatiimiinsä sekä tekemään töitä pitkäjänteisesti.

– Miettikää myös, minkä takia teette tätä. Osalla menee täälläkin (Vuokatissa urheilulukiossa) hauskanpitoon. Miettikää, miksi te haluatte urheilla ja mitä te joudutte tekemään. Se helpottaa kummasti vaikeina päivinä, kun ei kiinnostaisi lähteä lenkille, Piippo sanoo.

-Heidi Lehikoinen


langrenn.com Sweden United-States-of-America Germany France italy


Premiumsport.fi

inov 8 alapanoraama